Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Marie

Hoitohevonen: Nick

Hoitotaso: 3 Hoitopisteet: 82

Virtuaalieurot: 901 v

Ikä: 15

Ulkonäkö: Minulla on pitkät, ruskeat hiukset jotka ovat todella kikkuraiset. Silmät ovat kuitenkin vaaleansiniset joka saa minut näyttämään hieman omituiselta. Olen vain 158cm pitkä. 

Luonne: Luonteeni on kärsivällinen. Mielestäni toisten ihmisten auttaminen on myös erittäin tärkeää ja sitä näkee luonteestani. Olen kuitenkin hiukan ujo. Vaikka olenkin ujo en silti pelkää mennä kiusauksen väliin. Minun juttuni on ehdottomasti kova vauhti ja esteet.

Kauanko olet harrastanut ratsastusta? 
Olen harrastanut ratsastusta nyt 8 vuotta.

Taso? Este 90cm, koulu HeA

Tästä pääset Marien ja Nickin varustekaappiin->

TEHTÄVÄVIHKO

KALENTERI

Marie  [ Kirjoita ]

Nimi: Marie

30.01.2016 10:46
HEHE, HUPS
Pakotin itseni ylös sängystä aamupäivällä. Tänään olisi pakko päästä liikuttamaan Nickiä ihan kunnolla, kun viimeiset kaksi kertaa oltii lössytelty. Ja sitä paitsi tunnit alkaisi jo maanantaina, enkä halua että Nick olisi ihan täynnä energiaa. Vaatteet vaihdoin, ja juoksin alakertaan. Siellä ei sitten nähtävästi ollut ketään. Olivat kai menneet lauantaiksi kaupoille. Otin jääkaapista maidon ja kaadoin sitä täyteen murokulhooni. Ajattelin nyt kerrankin syödä kunnon aamupalan pelkän omenan sijasta. Aamiaisen jälkeen päädyin eteiseen jossa puin ulkovaatteet.

Bussipysäkillä sain idean mennä tänään kentällä, kun maassa oli nyt sopivan verran puuterilunta. Pian bussi tulikin.
- Ja menossa Kaukasukseen vai? Mikko- kuski kysyi.
- Jep. Hymyilin ja ojensin bussikorttini.
Istuin bussin eteen odottamaan.

Alatallilla olikin jo Fiia ja Veera juuri lähdössä ratsastamaan.
- Ai moi Marie! Oisiks sä halunnu lähtee meidän kaa maastoon? Fiia kysyi.
- Joo, me voidaan kyl viel oottaa. Veera jatkoi.
- Eiku menkää te vaa, aattelin mennä tänää vaa kentällä. Vastasin.
- Aijaa okei. Tytöt sanoivat ja lähtivät matkaan.
Suuntasin kaapilleni viemään tallikamani jonka jälkeen lähdin kohti tarhoja.

Saavuttuani tarhalle, huomasin ettei Nick ollutkaan tullut portille jo valmiiksi minua odottamaan. Se oli uutta. Siellä se seisoi Vikin ja Dorin kanssa tarhan nurkassa. Otin riimunnarun selkäni taakse ja lähdin kohti hevostani. Eikä siinä kauaa mennyt kun se huomasi minun tulevan ja lähti suin päin karkuun kunnon pukkisarjan kanssa. Se jatkoi hetken juoksemista ympäriinsä, kunnes pysähtyi taas kavereittensa luo jotka olivat vain ihmetelleet sivusta katsoen Nickin touhua. Taas lähemmäs mentyäni se jo uhitteli lähtevänsä taas karkuun, mutta onneksi taskussani olleen kuitin rapina kiinnosti oria enemmän ja se suostui tulla luokseni. Naureskelin vain tapahtunutta matkalla talliin.

Otettuani loimen pois aloin harjaamaan Nickiä. Ihan normaalisti jokaisella harjalla sekä kaviokoukulla. Sen jälkeen suuntasin satulahuoneen kautta takaisin karsinalle satula ja suitset kädessäni, jotka laitoin sille. Suuntasin tämän jälkeen ulos tallista kentälle.

Nousin selkään penkiltä ja lähdin alkukäynneille. Sää oli mitä mahtavin. Lunta oli juuri sopivasti ja aurinkokin paistoi mukavasti. Kävelin reilun 10 min jonka jälkeen jätin viltin pois kuviosta ja otin ohjat käsiin. Tein ihan aluksi töitä vain käynnissä. Toisella sivulla pohkeen väistöt loivalla ja toisella tempon muutoksia. Tempon muutokset onnistuivat yllättävän hyvin mutta pohkeenväistöt ei herralta ihan onnistunut. En tiädä johtuiko se vauhdista, lumesta vai ihan Nickin koulutasosta. Jossain vaiheessa Nick alkoi hermostua kun ei onnistunut tekemään väistöjä ja olin valmiina siihen että se saattaisi lähteä ja kovaa ihan milloin vain. Mutta yhtäkkiä ori hyppäsikin tosi tosi ison loikan johon en sitten ollut valmistautunut yhtään. Kuin ihmeen kaupalla pysyin kuitenkin selässä. Yritin jatkaa väistöt loppuun, ja kun Nick huomasi ettei ollutkaan päässyt eroon väistöistä se otti kunnon spurtin pukkilaukan kera. Eikä siinä kauaa mennyt, kun minä lensin lumen sekaan. Ja orihan se vaan jatkoi. Onneksi minulle ei käynyt kuinkaan, mutta mittani kyllä alkoi olla täynnä.
- Mitä ihmettä! Ehkä vähän huusin.
Kävelin kohti Nickiä viiihaisena. Se jopa vähän alentui. Otin ohjasta kiinni ja kävelytin sen takaisin tuolille. Päättäväisenä nousin selkään ja saman tien nostin laukan. Jos Nick kerta niin virkeänä, oli kai sitä pakko saada energiat pois. Laukka oli reipasta, mutta pian se hilliintyi. Laukkasin noin kaksi kierrosta jonka jälkeen siirsin raviin ja ravasin hetken. Tämän jälkeen siirsin takaisin käyntiin ja aloin koittaa tehdä väistöjä uudelleen. Nyt kun ori malttoi ja oli rauhoittunut se meni jopa kiitettävästi. Taputin oria ja ojensin taskustani sokerin palan.
- Katsos nyt, ei se niin vaikeaa ollut. Nauroin ja taputin vielä.
Päätin sitten lopettaa tuohon ja otin viltin selkään. Päätin mennä loppukäynneille maastoon jospa vaikka Fiia ja Veera tulisi vastaan. Ja ei siinä kauaa mennytkään kun he jo pilkistivät kaukaa.
- HEII, mites sä noin luminen oot. Veera huomautti kun kohtasimme.
Kerroin siis heille koko tarinan ja olimme puhjeta naurusta, heh, olisivatpa nähneet ilmeeni kun suutuin Nickille.

Joka tapauksessa Ratsastin Nickin tarhaan suoraan ja otin siltä varusteet siellä pois. Jätin sille siksi aikaa fleecen jonka kanssa olin ratsastanut kun vein varusteet talliin ja hain sen ulkoloimen sille päälle. Tämän jälkeen suuntasin kotiin.

Nimi: Marie

26.01.2016 19:52
HAUSKANPITOA
Ja taas oli päivät vyöryhtäneet kuin salama. Yli viikko sitten olin Nickin käynyt liikuttamassa, vaikka se tuntui tosi vähältä se silti tuntui tosi pitkälle ajalle. Tänään mun ja Veeran oli aikomus mennä tallille tapaamaan ihan uutta hoitajaa. Jes! Vihdoin pyörähdin sängystäni ja sidoin kiharat hiukseni poninhännälle. Seuraavan bussin tuloaika olisi jo 15 minuutin päästä, joten hypähdin alas alakertaan. Vetäisin omenan matkaani kun juoksin keittiön ohi eteisen kautta pysäkille.

Koulu oli loppunut jo 2 joten olin aikaisessa tallilla. Astuessani alatalliin sisällä kuitenkin oli jo porukka. Veera ja tämä toinen tyttö, luultavasti juurikin se uusi hoitaja.
- Moi! Veera tuli vastaan
- Marie, tässä on Fiia ja Fiia, tässä on Marie. Veera jatkoi.
- Moi! Sanoimme toisillemme.
- Aateltiin et mennään tänään maneesissa ilman satuloita. Fiia sanoi.
- Hah, en oikeen tiiä.. Epäröin hiukan.
En siis ilman satulaa menemistä pelännyt, mutta halusin edetä vain mahdollisimman hitaasti Nickin kanssa.
- Älä nyt viitti, siitä tulee varmasti kivaa! Veera huudahti.
- No okei, mut jos tipun ette sitten naura! Tokaisin.
- Joojoo. Tytöt tirkuivat.
Hevoset oli jo haettu aiemmin sisälle rajun lumisateen takia, joten meidän ei tarvinnut hakea niitä. Menin kaapilleni laittamaan tallikamani sinne. Sen jälkeen suuntasin Nickin lokerolle. Avasin pussista ihan upouuden ostamani punaisen fleeceloimen. Vein sen Nickin karsinan eteen samalla kantaen harjat mukanani.

Karsinassa näytti olevan laiskan näköinen hepsu. Oikeasti, näytti kuin herraa ei olisi kiinnostanut maailman menot sitten pätkän vertaa. Ulkoloimi siltä oltiin otettu jo, mutta talliloimi joka oli ollut loimen alla näytti olevan vielä päällä. Viikkasin sen karsinan oveen. Karsina itsessään näytti olevan ihan sekaisin. Kun se oli päivän sisällä ollut niin lantaa kaikkialla, plus vielä se oli piehtaroinut kaikki purut reunoille ja kakat levinneet piehtaroidessa tietenkin. No, ajattelinpahan sitten ottaa karsinan ihan läpikotaisin ratsastuksen jälkeen.

Harjasin Nickin kaikilla sen harjoilla läpi ja otin kaviot. Hetken suitsia lämmitettyäni sujutin ne orin päähän. Heitin myös fleecen sen päälle. Ja siinä se varustaminen sitten jo olikin. Kaikki tuntui menevän niin paljon nopeammin ilman satulaa. Kaikkien ollessa valmiita lähdimme maneesiin.

Maneesissa menin penkille ja epätoivoisesti sain itseni kavuttua Nickin selkään. Ei sen selkä ihan kovin mukava istua, mutta pahemmissakin olin ollut. Päätin mielessäni, että menisin ihan kunnolla ja normaalisti vaikkei minulla satulaa ollutkaan, kun ori oli ollit niin paljon vapaalla ratsastuksesta viime aikoina. Kävelimme kaikki hetken, ainakin sen 10 min. Heitin fleecen laidalle ja otin ohjat käsiini. Nick olikin jo heti valmiina menossa ravaamaan, mutta malttoi silti.
- Hei, mitä jos tänään tehtäis jotai kivaa? Veera tokaisi.
- Hei joo! Fiia vastasi.
- Okei. Sanoin, vaikka olinkin päättänyt toisin.
Itseasiassa hauskanpito tekisi hyvää sekä minulle että Nickille vaihteeksi.
- Mennäänkö vaikka käynti-, ravi- ja laukkakisa? Fiia kysyi.
Ja minä ja Veera nyökkäsimme.
Menimme asemiin. Yksi toiselle uralle, toinen toiselle ja kolmas keskelle. Katsoimme toisiamme uhkaavin katsein. Vaikkemme siis kisaa tosissaan ottaneet oli kivaa hiukan liioitella. Pystyin jo kuvittelemaan "tyn tyn tyyyy tyn tyn tyyyy":n soivan päässäni.
- Än, yy, tee, NYT! En edes tiedä kumoi huusi.
Ja niin me kaikki kannustimme hevosemme nopeimpaan käyntiin kuin mahdollista. Vaikka minun ja Veeran hevoset olivat tosella kuumahkoja, ei kumpikaan niistä päässeet maaliin enne Fiiaa ja Donin mahtavan isoja liikkeitä. Minulla ainakin Nick lähti kokoajan ravaamaan jonka seurauksena jouduin aina pysähtymään kolemksi sekunniksi. Seuraavanahan sitten oli ravikisan vuoro jota en myöskään voittanut. Nick siis ravasi vain, ei laukannut, mutta Lotto vain jotenkin pääsi kiitämään ohi. Viimeisen kisan vuoro. Päätin, että tämän me tullaan voittamaan. Ja kappas kummaa, niin se Nick kiisi kuin kiisikin ensimmäisenä maaliin.
- Mennäänkö vielä loppuun naisten satulassa ja väärin päin? Veera kysäsi.
Minulle sekä Fiialle se kävi hyvin. Itse menin vain naistensatulassa koska en halunnut Nickin saavan mitään kohtausta kun en oikein tiennyt hepasta vielä mitään. Loppukäyntien jälkeen suuntasimme takaisin talliin.

Hauskanpito oli todella virkistänyt minun ja Nickin mieltä. Se ei enää seisonut väsyneenä karsinassaan niin kuin aikaisemmin. Se pikemminkin katsoi korvat hörössä käytävän tapahtumia. Jätin fleecen päälle mennessäni laittamaan suitset kondikseen. Samalla harhailin matkaani kottikärryt ja talikon. Karsinan siivouksessa ainakaan minulla ei ikinä ollut mennyt näin kauaa. Lopuksi vielä laitoin orille talliloimen yöksi ja lähdin kotiin viikattuani fleecen takaisin Nickin lokeroon.
----
Hejj, ja et oo muuten lisänny mua vielä Nickin hoitajaks sen sivuilla ;)

Vastaus:

Jälleen oikein kiva tarina, jota oli mukava lukea! :D

Uskalsit sitten Nickin selkään ilman satulaakin... Sen selkä ei tosiaan ole mukavimmasta päästä, mutta siihen kyllä tottuu. Olet muuten liikuttanut Nickiä todella monipuolisesti, josta iso plussa!

Saat tästä 25 ve ja 15 hoitopistettä

Nimi: Marie

18.01.2016 18:38
RENTO PÄIVÄ
Olin enemmän kuin tyytyväinen herätessäni näin maanantain synkkänä kouluaamuna. Viime päivinä kun oli tapahtunut niin paljon kaikkea uutta ja jännää. Ensinnäkin olin kisannut ensimmäistä kertaa Nickillä ja sijoittunut jokaisessa osallistumassani luokassa viiden parhaan joukkoon joka oli mieletöntä, vaikka olinkin ollut helpoimmissa luokissa. Lisäksi olin saanut uusia vapauksia päästessäni 3. tasolle. Ratsastushanskat ihan ilmaiseksi ja liikuttaakin sain 2 kertaa viikossa. Koulussa olisi tänään matikan ja fysiikan koe, ei ihan houkuttanut lähteä, mutta menimpä nyt kuitenkin.

Huh, vihdoin koulu loppui kolmelta ja päästyäni kotiin rojahdin sängylleni. Aloin tutkia reppuani ja otin pohjalta tänään saaneeni äikän kokeen. Olin todella tyytyväinen sillä olin saanut 8-. Nousin ylös sängyltäni ja päätin etten jäisi masentumaan enään yhtään pidemmäksi aikaa vaan menisin viettämään aikaa parhaan kaverini Nickin kanssa. Vaihdoin siis tuota pikaa ratsastuskuteet päälleni ja heitin repun selkääni. Käveltyäni bussipysäkille lähes heti Mikon ajama bussi tuli ja hyppäsin kyytiin.

Näytin korttini ja sanoin meneväni Kaukasukselle. Mikkohan sen jo tiesikin. Istuin tällä kertaa bussin etuosaan sillä en jaksanut haaskata aikaani menemällä bussin takaosaan ja tulemaan sieltä pois. Kaukasuksen kohdalla hyppäsin ulos ja lähdin kävelemään kohti alatallia.

Itse asiassa huomasin että alatallissa vain kahdella hevosella oli hoitajat. Nickillä ja Lotolla. Harmi, sillä talli oli ihan tyhjä ja hiljainen kun Veerakaan ei vielä ollut tallille tullut. Ja nähtävästi Kaukasuksella taukoa tuntihommistakin. Kävin viemässä reppuni omaan kaappiini ja samalla hain Nickin lokerosta kisoista voittamani satulahuovan. Vaikka olinkin ajatellut käyttäväni valkoista satulahuopaa vain kisahommissa kyllähän sitä silti pitäisi koittaa. Otin siis Nickin vanhan satulahuovan irti sen satulasta ja kiinnitin uuden sen tilalle. Tuo vanha oli muutenkin niin likainen että se olisi hyvä tänään puhdistaa. Kiinnitin myös ohjat voittamiini ihaniin meksikolaisiin suitsiin. Vaikkei ohjien väri mätsännytkään suitsiin oli ne silti aivan ihanat.

Otin Nickin harjapussista kumisuan ja menin satulahuoneeseen sukimaan Nickin likaista satulahuopaa. Ajattelin tappaa aikaa, sillä Veera kyllä tulisi pian, etten yksin joutuisi ratsastamaan ja puuhailemaan tallissa.

Olin putsannut satulahuovan kauttaaltan ja laittamassa sitä Nickin lokeroon kun kuulin tallin oven avautuvan. Kurkistin satulahuoneen ovesta, ja Veerahan se siellä.
- Heii! Sanoin juosten hänen luokse.
- Ai moi! Veera vastasi.
- Nyt kun täällä alatallissa ollan vaan me hoitajina niin täällä on tosi hiljaista. Sanoin.
- Totta, haluuks lähteä kohta maneesiin ratsastaan. Veera kysyi.
- Joo, tietty. Vastasin.
Olimme juuri lähdössä tallin ovesta ulos kun Victoria tuli sisälle.
- Hei tytöt, onpa ihanaa kun te olette täällä! Ehtisittekö millään hakea kaikki alatallin hevoset sisälle, kun siellä pitäisi alkaa sataa lunta ihan kunnolla. Hän kysyi, erittäin kiireisen näköisenä.
- Joo, tietenkin me poidaan. Veera sanoi.
- Kiitos ihan hurjan paljon. Vic sanoi ja lähti jo matkoihinsa.

Ajattelimme ensin hakea tarhan 1 ponit sisälle. Eli Serena, Kultsi ja Wilma. Päätimme että Veera ottaisi Serenan ja Kultsin yhtäaikaa ja minä ottaisin Wilman. Kävelimme tarhalle ja saimme kaikki heti kiinni ilman minkäänlaisia ongelmia. Talliin omiin karsinoihinkin saimme kaikki ongelmitta, vaikka Wilma olikin paljastunut pieneksi pirulliseksi kiusan kappaleeksi. Se oli nimittäin yrittänyt työntää minua ojaan päin sekä mennä muiden tarhojen kohdalla näyttämään taitojaan oreille. No, seuraavaksi päätimme hakea tarhan 2 hevoset. Ella ja Demi siis oli hakematta, koska Tuittu oltiin haettu jo aikaisemmin. Päätimme että Veera sai ottaa hiukan haastavamman Demin ja minä rauhallisen Ellan. Ja niin saimme nekin omiin karsinoihinsa. Seuraavaksi minä hain tarhasta 3 Donin ja Veera tarhasta 4 Loton ja Joikun samalla kerralla. Sitten pääsimme tarhalle 5 josta minä hain Nickin ja Vikin samalla kerralla kun taas Veera otti Dorin.
- Huh, vihdoin kaikki haettu. Huokaisin tallissa.

Päätimme antaa päälysloimien kuivua hevosten päällä noin 15min ennen kuin ottaisimme ne pois. Niitä odotellessa menin Nickin karsinalle ja otin sen loimet pois. Laitoin ulkoloimen kuivumaan mahdollisimman hyvin sen oveen ja viikkasin sen viereen talliloimen joka oli ollut ulkoloimen alla, kun Nickillä oli niin ohut karva niin se ei jäätyisi. Niitä viikatessa siis menikin jo jonkun aikaa ja kerkesin vain ottaa ensimmäisen harjan käteen kun Veera jo huusi Loton karsinalta.
- Nyt on menny 15 minuuttii, nii otetaan noi loimet nyt pois. Alota sä vaikka ottaa sieltä päästä ni mä alotan täältä!
- Okei! Vastasin.
Niiden otossa ei kuitenkaan mennyt kauaa, sillä otin vain 4 hevoselta. Ruulta, Vikiltä, Demiltä ja Dorilta, sillä Nickiltä olin jo ottanut ja Wilmalla oli niin paksu karva ettei sillä loimea ollut.

Harjasin Nickin pitkin vedoin jokaisella harjalla mitä sen pussissa oli. Otin myös kaviot ja harjasin pään. Menin satulahuoneeseen ja otin varaviltin sillä Nickillä ei vielä omaa ollut sekä sen satulan ja suitset.

Menin takaisin Nickin karsinalle ja varustaminen sujui aivan ongelmitta. Heitin vielä lopuksi Nickille viltin päälle ja sitten lähdimme Veeran ja Loton kanssa kohti maneesia. Ulkona tosiaan oli alkanut sataa lunta ja rajusti, mutta se ei haitannut Nickiä nähtävästi ollenkaan. Hauskaa miten maasta käsin Nick on niin lauhkea ja lempeä kun taas selästä siitä muuttuu ihan formula.

Maneesilla kiristin satulavyön ja jalustimia minun ei tarvinnutkaan säätää kun minä orilla olin viimeksi mennyt. Hyppäsin selkään jakkaralta ja laitoin viltin jalkojeni ylle sillä oli alkanut jo olemaan hiukan viileää näin illasta. Käveltyämme hetken maneesiin tuli meidän lisäksemme Inkeri Anetin kanssa ja Heidi Riikan kanssa. Olin ajatellut tänään mennä hiukan rennommin joten kävelin reilun 20min. Jonka jälkeen heitin viltin laidalle ja lähdin ravailemaan. Huomasi että ori oli saanut vapaata tunneilta kun vaikutti niin energiseltä. Jouduin pidättelemään Nickiä tosi paljon ja tein paljon käyntisiirtymiä, joten noin 10min jälkeen se meni jo paljon rauhallisemmin. Siirsin orin välikäynneille joita menin myös 10min jonka jälkeen nostin laukan. Menin aika laiskasti sillä en tehnyt sen enempää ihmeellisempiä kuviota kuin vaan suurinpirtein pääty-ympyröitä. Laukka oli tosi reipasta ja kuumahkoa, joten siirsin sen jo hetken jälkeen raviin ja sen jälkeen loppukäynneille. Heitin viltin selkään ja kävelin noin 15min jonka jälkeen tulin alas selästä ja talutin herran talliin omaan karsinaansa.

Tallissa riisuin Nickiltä varusteen ja laitoin samantien sille sen talliloimen. Satulahuoneessa vaihdoin vanhan satulahuovan takaisin uuden tilalle sillä halusin säästää sitä kisoihin ja muihin tapahtumiin. Pesin kuolaimet ja paketoin suitset sekä laitoin ne takaisin omalle paikoalleen. Sen jälkeen kävin vielä katsomassa onko Nickin karsina likainen. Ja nähtävästi se ei ollut joten päätin lähteä kotiin.

Ja sitten nuo hanskat mitkä saan tasosta 2
http://www.teepa.net/eqp/images/hanska1_1.png

ja ostaisin myös Nickille:
Cassiel - Villaloimi "Basic" punainen
http://www.teepa.net/eqp/images/fleeceloimi3_5.png
41v€
j ää 844v€

Vastaus:

Jälleen oikein kiva tarina! Hienoa huomata, että olet perillä tallin tämänhetkisistä tapahtumista ja pystyit käyttämään niitä tarinassasi. Se tuo huomattavasti enemmän elävyyttä tarinoihin. Ette te hoitajat kyllä tuosta hiljaisuudesta enää kauaa saa nauttia, sillä tunnit starttaavat taas uudelleen helmikuun alussa. :D

Nickillä taisi olla vähän virtaa pakkasten takia hyvä kuitenkin, että kävit orin liikuttamassa, ettei energiaa kasaannu ihan turhan paljoo!

Onnittelut vielä muuten kilpailusijoituksista! Teillä meni Nickin kanssa todella hyvin, vaikka ori paikoitellen olikin hieman kuumahko radalla. :)

Saat tarinasta 40 ve ja 15 hoitopistettä

Nimi: victoria yp

17.01.2016 12:34
Moi! Siirryit juuri tasolle 3 ja tässä ovat tasojen 2 ja 3 palkinnot:

- Taso 2 palkintona WEGA - ratsastushanskat haluamassasi värissä (http://www.teepa.net/eqp/ratsastajalle.php?ala_ID=31)
- Taso 3 25 ve sekä lupa liikuttaa hoitohevostasi kahdesti viikossa

Onneksi olkoon! :)

Nimi: Marie

13.01.2016 19:22
PUOMIT
Oli se taas vaikeaa, kun koulu alkoi nyt pari päivää sitten, tuntui ettei mikään mennyt ihan putkeen. Kokeet ja läksyt tietenkin vallanneet oppilaat heti ensimmäisellä viikolla.
- Ja taas koe.. Mutisin työpäytäni äärellä selaillen täyttä kalenteriani.
"Kai mä nyt voisin kuitenkin käydä tallilla vähän köpöttelemässä Nickin kanssa." Ajattelin mielessäni. Nousin tuoliltani. Kaapissa ei hyväkuntoisia varusteita ollut, mutta valitsimpahan parhaimmat. Olisi kyllä korkea aika ostaa uusia. Ratsastusvaatteet päälläni juoksin portaat alas ja sanoin moikat pikkusiskolleni joka paljon innokkampana teki läksyjään. Vetäisin kengät ja takin päälleni sekä heitin repun selkääni. Onneksi bussipysäkki olikin lähellä kotiamme niin ei tarvinnut sen koommin vaivautua.

Mikkohan se siinä taas bussin ajajana. Olikohan tällä bussilla edes muita kuskeja, saatoin jopa naurahtaa ääneen joka sai bussin edessä istuvan vanhan naisen katseen kohdistumaan minuun. Istuin bussin takaosaan ja aloin selailla sosiaalisia medioitani. Jes, taas pari uutta tykkäystä kuvassa jossa minä halasin Nickiä. Ei minulla nyt mitään montakymmentä tykkäystä ollut, mutta ei se kai tärkeintä. Bussi pysähtyi ja hyppäsin ulos kyydistä.

Tallilla oli tosi hiljaista kun nyt oltiin epäaktiivisia hoitajia paljon karsittu, kuitenkin vielä Veera ja Lindakin näkyivät olevan, onneksi. Vein reppuni omaan kaappiini jonka jälkeen lähdin tarhoja kohti. Nick tarhaili Vikin ja Dorin kanssa joka ei onneksi mikään ongelma ollut. Ne pysyivät kiltisti tarhassa lähtemättä Nickiä haettaessa. Viki varsinkin kiinnosti mua kun se oli niin upean värinen ja näköinen ratsastaessa. Olisi sitäkin varmasti kiva hoitaa vaikka sillä taisi hoitaja jo ollakkin, enkä Nickiää tietenkään vaihtaisi mihinkään.

Kävelytin Nickin karsisalle. Hain Nickin lokerosta sen harjat ja jätin ne sen karsinan oven viereen. Otin siltä loimet pois ja ripustin ne tämän oveen. Otin ensin normin juuriharjan, jonka jälkeen bodyharjan ja lopuksi vedin läpi pölyharjalla. Putsasin vielä kaviot ja päänkin harjasin.Satulan olin jo oppinut heittämään Nickin korkeaan selkään ja suitsetkin pujahtivat helposti suuhuun joten pääsimme maneesiin suht koht nopeasti.

Maneesissa menikin jo Veera Lotolla sekä Noel omalla hevosellaan Ronilla. Uran vierelle oli kasattu 3 puomia peräkkäin. Siitä sainkin hullun idean vähän koittaa mennä niitä, vaikka olinkin luvannut istselleni etten yrittäisi mitään liikoja ennen kuin olisin oppinut Nickillä ihan kunnolla ratsastamaan. Viime kerralla oli kuitenkin mennyt niin hyvin että kai sitä nyt tällä kerralla saisi rälleltää. Nousin selkään kiristettyäni vyön ja laitettuani jalustimet sopivan mittaisiksi. Yritin pysyä alkukäynneissä mahdollisimman paljon poissa Veeran ja Noelin edestä kun he jo laukkaulivat ja ravailivat. En mä kai sit niin paljon edessä ollut kun eivät he ainakaan mitään sanoneet. Molemmilla näytti menevän tosi hyvin ja sain vähän paineita kun en ehkä ihan tolla tavalla osannut mennä, ainakaan Nickillä, ainakaan vielä. Otin kuitenkin ohjat käsiin ja heitin viltin joka piti oria lämpimänä alkukäyntien ajan reunalle. Annoin hiukan pohkeita ja Nick lähti raviin. Ihan rauhallista se itseasiassa oli. Mukavan tasaista kun nyt se ei niin paljon kompuroinut kuin silloin ekoilla kerroilla jalkojen mennessä niin solmuun vauhdista. Aloin tekemään pienen lävistäjän aina c kirjaimesta h:n ja s:n väliin sekä l kirjaimesta b:n ja r:n väliin käynnissä, että saataisiin siirtymätkin kuntoon. Aluksi meillä vähän reistaili ja Nick halusi kokoajan lähteä ravaamaan jo lävistäjän puolessa välissä, mutta loppua kohti Nick tuntui tosi kivalta. Sen jälkeen otin parit laukannostot ja selvitin meinasiko herra pysähtyä vai jatkaa matkaa. Noh, sehän nyt vähän vaihteli ja uskaltauduin yrittämään laukata hiukan enemmän. Nostin laukan päädyssä ja teinkin heti pääty-ympyrän orin hillitsemiseksi, se toimi hyvin. Tein muutenkin usein isoja ympyröitä ja vähemmän pitkäkestoisia suoria. Se alkoi tuntui jo tosi rennolta ja rauhalliselta. Ohjasin Nickin rauhallisesti kohti näitä puomeja ja se meni ne kuin ei mitään. Siis Nick on kyllä ihan taivaan lahja. Se on aivan mahtava kunhan vain ei hätiköi tai mikään. Olin tosi iloinen etten ollut luovuttanut silloin ensimmäisellä kerralla kun menin sillä. Otin vielä pitkät loppuravit ja annoin pojan mennä ihan kunnolla ja venyttää kaulaakin. Se oli kyllä söps kun korvat hörössä köpötteli ympäri maneesia. Sitten siirryin käyntiin. Nappasin kaiteelta viltin ja heitin sen Nickin päälle. Itse tulin selästä alas taluttamaan sitä. Kävelimme siinä sitten hetken jonka jälkeen suuntasimme takas talliin.

Tallissa otin Nickiltä varusteet pois ja heitin sille talliloimen niskaan harjauksen jälkeen. Annoin vielä porkkanan hyvästä työstä. Otin ihan viimeiseksi karsinan jonka jälkeen suuntasin takaisin kotiin läksyjen pariin.
---------
Ärgh, tuntuu että nykyään teen tosi lyhyitä tarinoita, mutta yritän seukki kerralla panostaa enemmän..

Vastaus:

Oikein kiva tarina! Näitä sun tekstejä on niin mukava lukea, kun kerronta on sujuvaa sekä hyvin etenevää. Eikä tämä todellakaan ollut lyhyt! Ei se tarinan pituus tärkein ole, sisältö ratkaisee. :)

Kyllä sinä pikkuhiljaa alat oppimaan paremmin ja paremmin ratsastamaan Nickiä joka kerran jälkeen.

Saat tästä 30 ve ja 14 hoitopistettä

Nimi: Marie

02.01.2016 20:18
PELLOLLA LAUKKAAMISTA
Bussi oli ensimmäistä kertaa minun asuessani täällä lähes täysi. Johtui varmasti siitä kun on uudet vuodet juhlittu ja ihmiset palaavat töihin maanantaiksi. Huokaisin helpotuksesta, ettei koulu alkanut kuin vasta sitä seuraavalla viikolla. Bussi pysähtyi normaaliin tapaansa Kaukasuksen kohdalle ja huikkasin heipat vakiokuskille Mikolle. Olin iloisin mielin menossa uudestaan ratsastamaan, vaikkei edellinen kerta siis ollut mennyt ihan putkeen. Tänään minun oli aikomus mennä Veeran ja parin muun hoitajan kanssa tauhalliselle maastoretkelle. Toivoin vain ettei Nick taas menettäisi malttiaan.

Astuin talliin sisään missä Veera jo jutteli kahden tytön kanssa. Toinen heistä oli tosi pitkä, lähes saman pituinen kun Veerakin, kun taas toinen tosi tosi lyhyt. Ainakin kymmenen senttiä minuakin lyhyempi, mikä oli hieman uutta minulle. Kun he huomasivat minut pidempi esitteli itsensä ja lyhyemmänkin.
- Moi! Mä oon Linda ja tässä on Silli.
- Moi, mun nimi on Marie. Vastasin.
- Käydäänkö hakeen hepat sisälle ja laitetaan ne valmiiks. Veera hymyili.
Nyökkäsimme ja lähdimme pyydystämään hepsujamme.

Nick oli jälleen niin kiltti kun olla ja voi. Se vain käveli kuin ei mitään karsinalle asti ilman pyydystelyjä. Olihan se kivaa päästä taas ratsastamaan, mutta kai mua vähän kuumotti. Harjasin, niin siis harjasin vain. En tällä kertaa jäänyt kuluttelemaan aikaa ylimääräisillä silityksillä ja lässytyksillä, sillä en halunnut jäädä jälkeen kun kuulin tyttöjen jo hakevan varusteita.

Kannoin painavan satulan ja kurottelin sen Nickin selkään. Ei se helppoa ollut, mutta kuitenkin sain sen. Suitsetkin meni ihan vaan tosta noin. Pian kaikki oltiinkin jo valmiita ja suunnattiin kentälle nousemaan selkään.

Kaikilla näytti olevan Suomenhevoset. Hah, hauskaa.
- Tehään niin, että sä voisit Silli mennä Tuitun kaa ekana kun se on niin rauhallinen, ja jos vaikka mä meen Loton kaa tokana, sitten Linda Tuiskeen kaa kolmantena ja viimesenä Marie Nickillä. Menäänks sit aika rauhallisesti kun meillä kolmella viimesellä on kivan kuumat hepsot. Veera kuulutti.
Kaikki tietenkin tottelivat, kun Veera oli kauiten ollut Kaukasuksessa. Olin tosi helpottunut että muillakin kuin minulla oli hieman normaalia reippaammat ponit alla. Asetuimme jonoon ja suuntasimme kohti metsää.

Nick tuntui yllättävän rauhalliselle, vaikka sen käynti oli nopea. Tuiske edessämme sen sijaan näytti menevän ylikierroksilla. Olinkin kuullut, ettei Tuiskeen kanssa hirveästi kannattanut maastoilla. Tuiske kuitenkin näytti olevan hallinnassa Lindan käsissä. Lottokin näytti jopa rauhalliselle, vaikka nopea käynti oli. Ja Tuittu, se nyt näytti nauttivan rauhallisesta kävelyretkestä metsään. Se oli oiva ankkuri tälläiselle kuuma kalle- jonolle. Kävelimme tosi kauan, varmaan noin 45min. Maisemat oli tosi nätit, vaikkei lunta ihan hirveästi ollutkaa. Maasto oli mukavan pehmeää eikää lainkaan jäässä tai muuten vaan liukas.
- Haluutteks vähän ravata?! Silli huusi edeltä.
- Okei, mut ei kovin paljoo! Linda huusi.
Minä ja Veerakin suostuimme. Ravissa Nick alkoi kiirehtiä jo heti alussa. Sillä näytti olevan vähän vaikeuksia jalkojen asettelun kanssa, ja se kompastelikin useamman kerran. Tuiske edessäni näytti tosi kuumalle. Lotto näytti menevän tosi nätisti reippaalla mutta silti rauhallisella ravilla ja Tuittu nyt tietenkin vain löpsytteli eteen. Yhtäkkiä Tuiske edelläni alkoi laukkaamaan rauhattomasti ja Nickikin kiihdytti raviaan, muttei nostanut laukkaa. Tuiske ei kuitenkaan ohittanut Lottoa vaan laukkasi pientä ja tosi rauhatonta laukkaa.
- Pysähdytään hetkeks!! Linda huusi edellä oleville.
Kaikki me pysähdyimme kuin myös Tuiske, onneksi.
- Hei, mun isän tutulla on tyhjä ja iso lehmien laidun tässä ihan lähellä, voitais mennä sinne heittään näitten energiat pois. Sanoin tytöille.
Kaikkien mielestä se oli hyvä idea ja kävelimme sinne. Silli heittäytyi alas Tuitun selästä, avasi ja kun kaikki olimme sisällä laitumella sulki portin. En tiedä millä ihmeen kaupalla, mutte ei se kovin vaikealta näyttänyt pienen tytön hevosen selkään hyppääminen. Nick puhkui intoa, kuten muidenkin hevoset. Lähdimme laukkaamaan aina hieman toistemme jälkeen ns. rivissä. Ensin lähti Silli Tuitun kanssa ja sekin näytti menevän ja lujaa. Sitten Lotto ja sen jälkeen Tuiske joka meni niin lujaa että huhhuh. Viimeisenä lähdin minä Nickin kanssa. Ai että se oli mukavaa. En varmmasti ikinä ole mennyt niin lujaa laukkaa kuin silloin, se oli huikeaa. Laidun oli pitkä ja hevoset täynnä intoa. Yllätys, mutta aloin jopa haluta laukata vieläkin kovempaa, nousin kevyeeseen istuntaan ja Nick kiihdytti. Tuuli tuli niin kovasti kasvoilleni että silmät alkoi vuotaa. Huh, vihdoin se oli loppu. Pitkä laidun oli nyt laukattu päästä päähän ilman mitään ongelmaa. Me tytöt vain nauroimme toisessa päässä huikeasta kokemuksesta. Tuiskekkin näytti rauhallisemmalle. Aloimme ravaamaan reunaa pitkin takaisin aidalle samassa järjestyksessä kuin olimme tulleetkin. Kaikki hevosemme olivat ihmeellisesti paljon rauhallisempia. Nickin ravi oli tosi mukavaa mennä. Se oli saanut jalkansakin isoihin ja ei kompastellut. Olin ihan huikean iloinen. En siis ikinä, en ikinä ollut mennyt Nickillä niin rauhallista ja rentoa ravia. Heh, vaikka vain kerran olin sen satulassa ennen tätä istunut. Se jopa myötäsi vähän päätään joka oli huikeaa. Kaikkien meidän hevoset oli niin rauhallisia että ravasimme koko matkan tallille asti.

Muut menivät sisälle maneesiin loppukäynneille, kun taas minä jäin ulos kiertelemään tarhoja ja muuta pitkäksi aikaa. Nick oli tosi rento ja annoin vähän sen venyttää kaulaa myötäämällä ohjia. Vaikka ulkona oltiinkin. Siinä sitten kävelin 15min ja laskeudin tallin oven suulla alas. Olipa pitkä ratsastus.

Talutin Nickin omaan karsinaansa ja riisuin sen varusteistaan. Annoin jopa herkun, kun oli niin kiltisti mennyt. Harjasin orin ihan kunnolla korvan takaa hännän alkuun asti ja nyt sitten lässyttelin ja rapsuttelin sitä aikani, joka näytti olevan aika pitkä aika kun iltatallin teko alkoikin jo.
- Ai hei! Kurkisti nainen karsinaan.
- Hei! Vastasin hieman hämmentyneenä, kukas tämä oli.
- Me ei ollakkaan vielä tavattu, mä olen Victoria, tallin omistaja.
- Ai hei mä oon se Nickin uus hoitaja, Marie.
- Jep, mulla on hirveesti kiireitä niin kehtaisiks sä millään laittaa Nickin lisäksi Demille ja Kultsille talliloimet päälle, ne on tuolla päässä vierekkäin.
- Joo tietenkin. Nyökkäsin.
- Kiitos hirveästi. Victoria vielä huikkasi lähdettyään.
Laitoin ihan ensimmäisenä Nickille sen talliloimen, jonka jälkeen suuntasin tallin päähän Demin ja Kultsin karsinoille. Eka laitoin tosi kiltille Demille ja sen jälkeen ehkä vielä kiltimmälle Kultsille, joka muuten oli ehkä söpöin poni minkä olin ikinä nähnyt. Kaikkien päivänhän tuo nyt piristää kun heti sisälle astuessa ovesta kurkistaa pikkuinen kullan värinen poni korvat hörössä. Jouduin suoraan tämän jälkeen kiirehtimään viimeiseen bussiin tältä päivältä.

Vastaus:

Aivan loistava tarina! Oikein hyvä idea tuo pelolle meneminenkin. On hienoa, että liikutat Nickiä monipuolisesti, ettei se ole pelkästään kehän kiertämistä kentällä. Kiitos myös avustasi tallissa! :)

Saat tästä 30 v€ ja 17 hoitopistettä

Nimi: Marie

26.12.2015 07:30
EKA RATSASTUSKERTA
Istuin jälleen lähes tyhjässä bussissa. Tällä kertaa vierelläni olikin reppu jonka sisällä oli kypäräni ja saappaani. Raippaa minun ei kulma tarvinnut kantaa mukanani Nickin reippaan olemuksen myötä. Kello oli jo kuusi illalla joten hevoset oltaisiin varmaan haettu jo sisälle. Olin helpotuksen vallassa kun nyt joululomalla ei tarvinnut huolehtia koulun esseistä sun muista. Olin hiukan harmissani sillä oli lauantai eikä tuntilaisia ketä auttaa toisaalta saan Nickin kokonaan itselleni! Heh, tunsin itseni tosi omahyväiseksi. Vihdoin bussi pysähtyi ja kiitin samaa kuskia mikä minulla oli ollut edellisenä päivänä.

Ulkona oli sopivan kylmä, ei liikaa eikä liian vähän. Sopivasti. Kävelin sisälle talliin ja hevosia ei tietenkään oltukkaan haettu. Jokaisen hoitajan joka tallilla jo oli, hoitohevonen sisällä. Niin tietenkin! Kukapa se nyt minun puolestani hakisi. Lähdin kohti tarhaa ja sainkin Nickin taas helposti kiinni. Itse asiassa odotankin sitä Nickin "huonoa päivää", olisi kiva nähdä miten vaikeaa se on saada tarhasta pois. Kai.. Talutin orin karsinaan ja se käyttäytyi taas niin täydellisesti kuin vain osasi.

Karsinassa harjasin ihan ensimmäiseksi normaalilla kovalla juuriharjalla. Nick ei näyttänyt kyllä olevan moksiskaan vaikka harjasin mahan altakin. Seuraavaksi otin vähän pehmeämmän bodyharjan jolla kävin hevosen kokonaan läpi. Otin vielä pölyharjalla varmasti kaikki pölyt pois ja harjasin sillä päänkin. Lopuksi otin kaviot. Nickin nostaessa kavion se nojasi hiukan minuun. Säikahdin ja irrotin otteeni jalasta. Nick laski sen maahan ja näytti ihan sille kuin se olisi normaalia. Kai se sitten olikin Nickille normaalia.
- Heh, höpsö hevonen. Naurahdin sille.
Otin kaviot loppuun jonka jälkeen suuntasin kohti varustehuonetta.

- Lotto, Serena, Viki, ahaa Nick. Löysin sen suitset.
Satulan etsittyäni suuntasin takaisin Nickin luo. Jätin suitset roikkumaan Nickin karsinan ovessa olevaan koukkuun ja aloin asettelemaan satulaa sen selkään. Heppa tosiaan oli iso ja minulla oli vähän vaikeuksia saada se orin selkään. Otin suitset naulasta ja lämmitin kuolaimia hiukan. Avasin suitset paketista ja niiden laitto oli helppoa kun heinän teko! Se oli niin kiltti karsinassa, toivottavasti myöskin ratsastaessa. Laitoin päähäni kypärän ja saappaat jalkoihini. Sitten olinkin jo kai valmis lähtöön.

Maneesissa ei ollut ketään. Se olisi ihan hyvä, en ainakaan nolaisi itseäni kun nyt menin Nickin selkään ekaa kertaa. Nousin ylös penkiltä ja hevonen kieltämättä tuntui todella isolta. Ja sitähän se onkin. Iso. Aloin hermostua, mitä jos en saisi tätä aisoihin? Yritin kuitenkin kadottaa nuo ajatukset päästäni ja säädin jalustimet oikean kokoisiksi sekä kiristin satulavyötä. Vihdoin kannustin Nickin käyntiin ja se vaikutti todella mukavalta. Kävelin molempiin suuntiin itse asiassa aika kauan. Pian otin ohjat käsiini ja huomasin heti miten ori alkoi kuumentua hiukan. Jatkoin työskentelyä hetken käynnissä jonka jälkeen nostin ravin. Sen ravi oli nykkivää ja Nick itse liikkui todella nopealiikkeisesti. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan se oli ensimmäisen laukan jälkeen täyttä katastrofia.. Ajattelin laukata vain pääty-ympyrän, mutta se muuttui kokonaiseksi kierrokseksi. Sen jälkeen ravi oli täysin hallitsematon ja nopea. En enää laukkaa nostanut, vaan yritin rauhaoittaa ravin. Vihdoin siirryin loppukäynneille. Käteni olivat kipeät pidätyksistä ja selkäni hiestä märkä. Käänsin hevosen kaartoon ja laskeuduin selästä. Se ei todellakaan mennyt hyvin, olin murheen murtama. Nostin jalustimet ylös ja suuntasin hevosen takaisin talliin.

Otin varusteet pois ja vein ne takaisin varustehuoneeseen. Palasin takaisin karsinalle. Olin oikeastaan tosi vihainen Nickille. Se oli niin kiltti taluttaessa ja karsinassa, mutta ratsastus oli ollut täyttä fiaskoa! Nick tökkäsi minua turvallaan olkapäälle. Sitten tajusin ettei se tietenkään sen vika ollut. Annoin sille sokerin palasen taskustani. Enkä minäkään nyt tietenkään heti ensimmäisellä ratsastuskerralla voinut täydellisesti uutta tuttavuutta. Oli ensin opittava ratsastamaan sillä kunnolla ennen kuin alkaa pyytämään liikoja. En enää ollut vihainen ollenkaan. Olin iloinen. Sain hoitohevosekseni maailman parhaan hevosen! Sitten palasin takaisin todellisuuteen ja ajattelin toteuttavani muutaman tehtävän. Heitin hepsulle talliloimen niskaan ja lähdin hakemaan kottikärryt.

Otin talikon käteeni ja rullasin kottarit Nickin karsinalle. Kyllä se kieltämättä hiukan hankalaa oli kun hevonen seisoi lantakasojen päällä hievahtamattakaan syöden heiniä. Heh. No tovi siinä meni kun yritin parhaani mukaan myös tasoittaa karsinaa. Seuraavaksi sitten tarkisitin nopsaa orin jalat. Eikä haavoja tai mitään muuta epäilyttävää näkynyt. Kävin tyhjentämässä kottarit ja vein ne takaisin omille paikoillensa. Sitten olinkin valmis lähtemään bussipysäkille ja kotiin nukkumaan.
--------------
Ja voisin toteuttaa ton et tulisin 4.1.-16 HeC koulutunnille. Ja hevosella ei ole väliä :).

Vastaus:

Ei se mitään, vaikkei ensimmäinen ratsastus mennystkään ihan putkeen. Nick osaa välillä olla oikein haastava! :D

Saat tästä tarinasta 30 v€ ja 15 hoitopistettä

Nimi: Marie

25.12.2015 20:56
ENSIMMÄINEN
"Prr prr" Heräsin herätyskellooni. Nousin ylös sängystä puoliunessa ja hiuksenikin näyttivät harakanpesältä. Suuntasin vessaani ja otin kylmän raikkaan suihkun. Vihdoin pirteänä istahdin nojatuolilleni. Katsahdin uuden talomme, uuden huoneeni laatikoita jotka olivat vailla järjestystä. Seinälläni oli lappu. Menin lähemmäs katsomaan mitä olin siihen eilen illalla unen pöpperössä kirjoittanut. "Ensimmäinen hoitopäiväsi!!"
- Ai, niin tietenkin. Sanoin ääneen.
Kävelin portaat alas keittiöön missä vanhempani ja nuorempi siskoni jo nauttivat aamupalaa. Nappasin munakkaan paahdetun leivän päälle ja suuntasin takaisin huoneeseeni mussuttaen aamupalaani. "Mitkäs vaatteet laittaisin tänään?" Mietin hiljaa päässäni. Vanhoja ratsastusvaatteita oli vuosien varrella kertynyt iso kasa. Päätin itselleni normaalit mustat ratsastushousut ja tummansinisen kerrostopaidan. Vilkaisin kännykästäni nopsaa sään. -5C, ei niin hirveän kylmä. Kello oli jo 12.40, herran jestas miten pitkään olinkaan nukkunut. Juoksin portaat alas alakertaan ja sieltä suoraan eteiseen. Talvitakin laitoin päälleni vaikkei niin kylmä ulkona ollutkaan. Vielä kenkiä laittaessa äiti tuli eteiseen.
- Olehan sitten varovainen, onko tarpeeksi vaatetta, eihän se hevonen sitten ole vaarallinen, tarvitseko rahaa bussiin? Blaablaablaa.
- Joo joo äiti! Huudahdin äkäisenä.
Nappasin vielä ennen lähtöä eteisen pöydällä olevasta kulhosta pari jouluaaton jälkeistä konvehtia.

Bussissa oli rauhallista. Todella mukavaa silti! Pääkaupunkiseudulla kun oli niin hirveän meluisaa aina. Katsoin ulos ikkunasta. Kauniita sitten nuo maalaismaisemat. Olin sanonut kuskille jääväni pois Kaukasuksen tallin kohdalla, mutta hermoilin silti kokoajan bussin ajavan siitä ohi. Noin 20min päästä se pysähtyi ja ystävällisesti kuski sanoi olevamme Kaukasuksessa.
- Kiitos kyydistä! Huikkasin ja sain iloisen hymyn vastaukseksi.

Tallilla oli jo paljon porukkaa näin aamupäivällä. Hevoset mutustelivat heiniään tyytyvöisinä tarhoissansa. Suuntasin sisälle talliin. Kävelin hetken ympäriinsä tietämättä mitä tehdä seuraavaaksi. Vähän ajan päästä näin lettipäisen tytön puhdistamassa harjoja.
- Hei, tuliks sä tänne tunnille? Hän kysyi.
- Ei, aloin just hoitamaan Nickiä ja tarttisin vähän apua niinku kaikessa. Vastasin hiukan nolona.
- Aa joo tietenkin! Mä oon muuten Veera.
- Kiitos, mun nimi on Marie.
Annoin Veeran putsata harjat loppuun sillä aikaa kun tutkin tallia. Ahaa, löysin Nickin karsinan. Se oltiin siivottu ja heinät laitettuna valmiiksi. Talli oli muutenkin tosi siistin ja puhtaan oloinen.
- Noniin joko mennään? Veera tuli takaani.
- Joo, mennään vaan. Vastasin hymyillen.


- Ketä sä muuten hoidat? Kysyin matkalla Nickin luo.
- Lottoa, se on maailman ihanin Suomenhevonen! Veera vastasi pirteästi.
Vihdoin päädyimme tarhalle jossa seisoi aivan upea hevonen. Nickhän se siinä ilmielävänä. Olin pakahtua onnesta. Se oli niin mahtavan iso ja niin söpö. Olin ajautumassa unelmiini kun Veera keskeytti minut.
- Se voi joskus olla vähän vaikea saada kiinni tarhasta, toivottavasti sillä on nyt hyvä päivä.
Nyökkäsin ja otin riimunarun. Orilla olikin nähtävästi hyvä päivä kun se oikein portille tuli odottamaan. Se oli jäätävän paljon isompi kuin minä 158cm pitkä tyttö. En kuitenkaan epäroinyt vaan kuljetin Nickin aina sen karsinalle saakka.

- Tuuks sä tänään ratsastaan? Veera kysyi karsinalla.
- Ei, en mä tänään ku on mun eka päivä. Sanoin ja jopa nolostuin vähän kun huomasin olevani laittanut ratsastusvaatteet aamulla päälle.
- Okei, pärjääks tästä eteen päin kun mun pitäis käydä liikuttamassa Lotto.
- Joo, ja kiitos avusta! Huikkasin Veeran lähtiessä.
Otin harjakorista normaalin juuriharjan, jolla aloin sutia Nickin karvaa. Se oli älyttömän kiltisti ja annoin sen olla vapaana. Sen tumma karva oli kiiltävä. Harjasin vain vähän Nickiä kun sorruin vain silittelemään ja pusutelemaan oria.
- Meistä tulee varmasti tosi hyvät ystävät. Kuiskasin sille.
Aika kului salaman nopeasti ja pian tunsin kännykkäni tärisevän. "Milloin aijot tulla kotiin? Ruoka olisi jo valmista <3" -Äiti. Huoh, kai se sitten pitäisi orjentautua ja mennä viettämään iltaani kuolettavan tylsän perheeni kanssa..

Bussissa huomasin unohtaneeni tehdä mitään tallitöitä. Voi ei, toivottavasti Victoria ei ajattele minun olevan ihan surkea hoitaja! Yritin karkottaa ajatusta päästäni ja mietin minkälaista tulee olemaan minun ja Nickin ratsastukset. Voih, en malta odottaa.

Vastaus:

Hienoa, että tapasit jo ensimmäisenä päivänä muitakin tallilaisia! Nick on kyllä aika sympaattinen jättiläinen, jos tosissaan ollaan. :3 Eikä se yhtään haittaa, vaikket ensimmäisenä päivänä mitää isompia tallitöitä tehnyt, pääasia oli, että sait hieman tutustua Nickiin. Ensi kerralla voitkin sitten jo ratsastaa tai liikuttaa Nickin vaikka maastakäsin, ihan miten itse tykkäät. :)

Oikein kiva tarina! Kirjoitustyylisi on oikein kiva ja lähes virheetön. Muutaman pienen kirjoitusvirheen löysin, jotka eivät kyllä haitanneet tarinan lukemista ollenkaan.

Saat tästä 20 v€ ja 6 hoitopistettä!

Nimi: victoria yp

25.12.2015 19:42
Tervetuloa Kaukasukseen! Voit nyt kirjoittaa ensimmäisen hoitotarinasi ja aloittaa yhteisen taipaleesi Nickin kanssa.

Mikäli sinua kiinnostaa kilpaileminen, voit osallistua Nickin kanssa Kaukasuksen kilpailuihin, vaikka et vielä olekaan ensimmäistä tarinaasi kirjoittanut. Kutsut löydät Kaukasuksen etusivulta.
Saat myös halutessasi osallistua sekä Hiisivuoren että Hemsburyn tarinakilpailuihin, joiden kutsuihin löydät linkit blogista. :)

Tehtävävihkosta löydät aina muutaman tehtävän, joita voit halutessasi suorittaa. ;D

Ulkoasu © ninja VRL-12767 │ Ulkoasun kuva © Vapaasti by AK
©2018 Kisatalli Kaukasus - suntuubi.com