Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Rina

Oma hevonen: Essi

Virtuaalieurot: 25 v

Esittely: Minä olen siis Rina, 18-vuotias hevostyttö. Ulkonäöstäni sen verran, että minut tunnistaa puolipitkistä tai ehkä jopa lyhyehköistä vaaleista hiuksista, jotka yltävät hieman hartioiden alapuolelle. Pituutta minulta löytyy noin 165 cm. Tallilla pukeudun yleensä tummansinisiin ratsastushousuihin sekä huppariin, joskin kesällä päälläni on t-paita ja talvella takki. 

Luonteeltani olen empaattinen ja ymmärtäväinen. Otan kantaa asioihin vahvasti omalla mielipiteelläni, päätäni ei ole helppo kääntää sen suhteen. Olen todella huumorintajuinen ja osaan nauraa kuuluvasti, sen ovat varmasti ystäväni huomanneet. Tulen hyvin toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja ystävystyn helposti. 

Hevosten kanssa olen rauhallinen ja määrätietoinen. Olen niinsanotusti pesunkestävä, eli saavun tallille sateessa ja paahteessa, voin lappaa lantaa tai täyttää vesisaaveja. Olen ehdottoman luotettava; jos joku käskee laittamaan sen loimen hevosen päälle, hän voi olla varma, että minä myös laitan. 

Ratsastushistoriastani / -tasostani sen verran, että aloitin harrastuksen ollesani 7-vuotias. Matkanvarrella, olen omistanut hoitoponia ja vuokrahevosta, ratsastanut ratsastuskoulussa jne. Essi on kuitenkin ensimmäinen oma hevoseni. Tällä hetkellä olen kouluratsastuksessa tasolla heA ja rataesteillä olen kilpaillut 90 cm tasolle asti. 
 

Tästä pääset Rinan ja Essin varustekaappiin->

TEHTÄVÄVIHKO

Rina  [ Kirjoita ]

Nimi: Rina

06.12.2015 12:14
Ja sitten Joulunavauskilpailuiden tuloksia ;)

80 cm
26. sija

90 cm
3. sijoitus

Nimi: Rina

05.12.2015 11:33
Tuloksia Gothamin 7-vuotiskisoista ;)

Esteratsastus

70-80cm
5. sijoitus

Kouluratsastus

Helppo A

17. sija

Vastaus:

Sijoitus lisätty Rinan sivulle. :)

Nimi: Rina

18.11.2015 21:09
1. Rina & Essi

Yleensä sanoisin olevani pahalla tuulella, jos ulkona tuiskuaisi niskaan räntää taivaan täydeltä. Murjottaisin varmaankin koko päivän kotona, ellen sitten sattuisi olemaan hevosten parissa. Tänään en kuitenkaan voi kuin hymyillä. Vilkaisen jälleen, ties kuinka monetta kertaa auton ikkunasta ulos ja totean uudestaan, kuinka taivas pysyy edelleen harmaana ja ilmeettömänä. Painan pääni penkin niskatukeen ja suljen silmäni. Hymy pyrkii väkisinkin huulilleni, minä omistan nyt hevosen!
"Älä nukahda, ollaan kohta perillä!" siskoni, joka lupautui kuskikseni tänään, naurahtaa pietäen katseensa kuitenkin visusti tiessä. Huokaisen syvään ja katson siskoani, joka hyräilee nyt joululauluja. Hän osaa aina iloita muidenkin puolesta. Havahdun ajatuksistani, kun siskoni kääntää auton pienelle parkkipaikalle, josta aukeaa avara näkymä Kaukasuksen Kisatallin tiluksille.

Loikkaan kankein jaloin ulos mustasta autosta ja venytän käsiäni kohti taivasta. Katsahdan nopeasti ympärilleni, ketään ei näy lähimailla, eikä ihmekkään, onhan sää melko kamala. Nostan hupun vaivihkaa pääni suojaksi ja kierrän auton siskoni luokse.
"Mihin me viemme Essin?" kysyn yhä tiiraillen ympärilleni.
"En minä tie..."
"Moikka, sä olet varmaankin Rina?" takaani kajahta voimakas naisen ääni. Käännähdän ympäri, ja katson nuorta naista, joka harppoo suurin askelein, kumisaappaat jalassa luoksemme.
"Jep ja tuolla on Essi", hymyilen Victoriaksi tunnistamalleni naiselle ja viiton kädelläni kohti auton perässä seisovaa hevostraileria.
"Eiköhän viedä hevonen talliin", Victoria toteaa.

Essi hirnahtaa kimeästi, kun avaamme trailerin oven yhteostyössä Victorian ja siskoni kanssa. Pieni ruskea hevonen kääntää vauvamaisen katseensa avonaiselle ovelle.
"Heippa Essi", puhelen rauhallisesti tammalle ja silitän sitä hennosti kaulalle. Essi viskelee hermostuneena päätään, kun talutan sen ulos trailerista sateiseen ulkoilmaan. Seuraan Victoriaa toiseen Kaukasuksen tallirakennuksista, hän kertoo samalla informatiota tallista ja sen toimintatavoista. Olen iloinen kuullessani, että Essi pääsee tarhaamaan tallin hevosten kanssa - tietenkin vain, jos se tulee niiden kanssa toimeen. Toivon kovasti, että Essi viihtyisi Kaukasuksessa. Ja tietenkin, että itse viihtyisin.

"Rauhassa vaan", puhelen hiljaa Essille, joka seisoo uudessa karsinassaan mulkoillen hermostuneena ympärilleen.
"Onkos se aina näin hermoraunio?" Victoria kyselee ohimennen.
"Eei toki, se ei vain pidä uusista paikoista ja ihmisistä. Eiköhän se aikanaan kotiudu", kerron hänelle pitäen katseeni Essissä. Sen korvat heiluvat puoleltatoiselle, aivan kuin se yrittäisi paikantaa pakoreittiä vanhaan, turvalliseen kotiinsa. Olen niin uppoutunut tuijottamaan lumoutuneena hevostani, etten edes huomaa, kun Victoria katoaa viereltäni ja palaa pian mukanaan säkillinen heinää. Hujauksessa hän on jo avannut karsinan oven ja heittänyt sylillisen heinää pölmistyneen Essin turvan eteen. Essi työntää turpansa ihastuneena heiniin, se näyttä unohtaneen jo hetkeksi uuden ja tuntemattoman paikan kauhut.

Asetan satulan ja suitsen omiin telineisiinsä. Victoria on laittanut niihin laput, joissa lukee suurin kirjaimin "Essi". Jätän tummansinisen satulahuovan satulan päälle ja vien vaihtohuovat minulle tarkoitettuun kaappiin. Kaappaan punaisen talliloimen käsivarrelleni ja astelen Essin karsinalle. Tamma on jo rauhoittunut hiukan, vaikka mulkaiseekin minua saapuessani ja kalauttaa hampaansa yhteen, kuin osoittaakseen mieltään seinänaapurilleen.
"Noh!" ärähdän Essille. Se kääntää korvansa luimuun ja heilauttaa päänsä turhautuneena taakse. Astelen varmasti karsinaan, ja avaan tottuneesti soljet loimesta. Vedän koltun sukkelasti Essin selästä ja jätän sen roikkumaan satulatelineeseen. Harjaan tamman ripeästi varmoin vedoin. Essi katselee uteliaana tekemisiäni, vaikka luimistaakin korvansa välillä ja pyöräyttää silmävalkuaisensa näkyviin. Puhdistan kaviot ilman suurempia ongelmia, ja lopuksi heitän puhtaan, punaisen talliloimen Essin niskaan.
"Hyvä, pikkuinen", kehun Essiä lempeästi ja ojennan sille porkkananpalan kädestäni. Ahmatti hotkaisee herkun hetkessä, saan varoa, etteivät sormeni mene samaan syssyyn. Taputan tammaa kaulalle, ja poistun hyvin mielin karsinasta. Ovi narahtaa kotoisasti, samalla lailla, kuin oma kotiovemme, kun suljen sen, ja harpon parkkipaikalle. Siskoni odottaa jo mustassa autossaan kuunnellen radiota, ja laulaen hiukkasen nuotin vierestä sen mukana.
"Moi!" tervehdin häntä samalla, kun hyppään autoon.
"No, mites Essin kanssa?" siskoni kysyy ja käännähtää aurinkoisesti hymyillen puoleeni.
"Ihan hyvin, se vaan on vielä ihan hermona uudesta paikasta ja ihmisistä", kerron naurahtaen alkuun. Siskoni hymähtää jotain myöntävää vastaukseksi ja ajaa hiljaa pois parkkipaikalta. Katsahdan vielä taakseni, hyvää yötä, Essi!

Vastaus:

Todella kiva tarina! Toivottavasti viihdytte Kaukasuksessa Essin kanssa. ;)
Saat tästä 25 v€ !

Ulkoasu © ninja VRL-12767 │ Ulkoasun kuva © Vapaasti by AK
©2018 Kisatalli Kaukasus - suntuubi.com